Mies joutunut olemaan töissä Asta-myrskyn tuhoja korjailemassa, häntä nähty vaan vilaukselta ja kotona pyörähtää nukkumassa vaan muutamia tunteja. Säälittää miesrassu ja ikäväkin on. Poikakin selvästi kaipaa, katselee ulko-ovelle ja huutelee isää :)

Eilen kävin tätini kanssa kummini luona, he kummatkin uskossa. Juttelin heille ajatuksista ja siitä että miten voi olla näin "työlästä" tulla uskoon ja että askeleeni ovat hyvin haparoivat, epävarmat. He kertoivat omista uskoontulo kokemuksistaan. Toinen oli tullut uskoon useamman vuoden mietittyää ja tutkittuaan Raamattua ja toinen kokenut valtavan herätyksen, ensimmäinen kuukaus oli mennyt "hurmoksessa." Miksihän kaikki eivät koe uskoa niin valtavana tunteena ja kasvaa siihen vaan pikku hiljaa....tälläisiä pohdintoja tällä kertaa. No eipä sillä taida olla väliä miten on uskoon tullut....

Tänään on ollut kiva päivä, vaikkakin aikas kuuma ja hiostava. Pienen pojan nukkuessa päiväuniaan lueskelin kirjaa,Armo-kadotettu aarre. Mielenkiintoinen ja helposti ymmärrettävää asiaa. Minulla myös samaan aikaan luettavissa kirjoissa, Armoherätys. Tätä Armoa olen nyt yrittänyt nyt sisäistää itselleni, vaikkakin aikas huonosti olen siinä tainut onnistua. Ymmärrän sen, että Jumala ei odota meiltä mitään ihmetekoja tai täydellistä käyttäytymistä, mutta silti joku minussa miettii koko ajan että olen huono eikä minun hyvä käytökseni onnistu...Hienoa tässä asiassa on kuitenkin se, että nykyään mietin ja kadun pahoja tekojani,sanojani tai ajatuksiani.  Ennen mikään ei tuntunut miltään, koin olevani oikeutettu olemaan "ilkeä" tai äkäinen avopuolisolleni. Nyt asiat kuitenkin puhututtaa ja mietityttää enemmän.

Tänään olen saanut olla Kiitollinen monessa asiassa, rakas pieni poika heräsi aamulla terveenä ja nauravaisena. Avopuolisoni antoi pusuja niin lähtiessään töihin kun tullessaankin töistä. Vietimme iltaa "kälyni" perheen kanssa, lapset nautti uimisesta ja yhdessä olosta, voi sitä pienen miehen onnellisuutta kun sai seurata hiukan isomman serkkutytön touhuja ja leikkiä mukana. Riidelläkkään ei tänään tarvinnut. Kuuntelin päivällä hengellistä musiikkia, se jotenkin rauhoittaa ja saa tunteita pintaan....muutama tanssiaskelkin pienen pojan kanssa otettiin. Kiitos tästä päivästä.

Armossa Jumala paljastaa rakastavan sydämensä ihmiselle hyvin henkilökohtisella tavalla. Siinä Jumala toimii ihmisen hyväksi ilman tämän omaa ansiota, ilman vaatimusta. Armo on hämmentävää. Sitä ei voi hallita eikä kokonaan omaksua, vaan sen opettelu jatkuu läpi elämän. (Armo-kadotettu aarre-kirjasta)

Tästä alkaa tämä blogi, Astelen ensimmäisiä haparoivia askeleitani uskon polulla. Lapseni syntymän jälkeen koin valtavan tarpeen pyytää Jeesusta elämääni, tätä etsimistä ja haparointia on nyt elämässäni ollut n.vuoden ajan. Luen Raamattua ja tutkin hengellistä kirjallisuutta. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että en ole oikein onnistunut uskon askeleissani, haparointia on. Välillä huomaan itsessäni rauhan ja kohta taas käyttäydyn tyhmästi ja väärin. En löydä tasapainoa.... Siitä syystä halusin tämän blogin aloittaa, jospa täältä löytäisin tukea ja "apua" tielleni. Olisi ihanaa jakaa ajatuksiaan jonkun kanssa ja saada tukea tälle tielleni. Asustelen pienellä paikkakunnalla ja meillä seurakunnassa on hyvin vähän mitään toimintaa tai ainakaan sellaista missä nyt suurin piirtein minun ikäisiäni ihmisiä olisi. Avopuolisoni ymmärtää ja kuuntelee minua uskon asioissa ja mietteissäni. En kuitenkaan viitsi häntä vaivata kaikilla mietteilläni ja haparoinnilla. Tässä siis alku tälle blogille. Kirjoituksissa tulee varmasti näkymään myös arki, sen haasteet ja ihanuus. Hääpäivä myös päätetty joten niittenkin suunnittelua varmasti silloin tällöin sivuutan. 

Tulkaa mukaan matkalleni, haparoivat askeleet. Kommentoikaa ja kertokaa näkemyksiänne, se saa voimaa jatkaa varmasti valitsemalla tiellä ja myös kirjoittamaan lisää blogiin. Tiemme alkakoot <3